Kirjoittaja
yo-kirjoihin jo tarttuneen naisen elämää, treeniä, wannabe-fitnessiä. tasapainoilua anoreksiasta/epätyypillisestä syömishäiriöstä lopulliseen irtipääsyyn.
putoamisen mielekkyys on
uuteen nousuun lähtemisessä.
- nahum
milloin arvioit viimeksi miten monia
asioita teet joka päivä vastoin sitä, mikä
on sinulle tärkeintä?
- sam parker
miksi pitäisi olla toisten kaltainen,
kun heitä on jo niin paljon?
onni ei tule etsien. se tulee eläen.
|
26.06.2008 - 14:31
Mulla meni hermo.
Yksi lysti.
T:ltä loppuu pian sairasloma jalkansa puolesta ja minulla loppuu kärsivällisyys oman kehoni kanssa. Jälleen. Olen yrittänyt normaalia syömistä, mutta en vain osaa olla tyytyväinen. Edes tähän. Hivutan nyt painoa alas. Sen pari-kolme-neljä kiloa.. Minkä se nyt laskeekaan. Paino on nyt 47,7 kiloa - oikeastaan juuri se ja edelleen sen alle, mitä sen pitäisi olla. Ja omissa silmissäni olen rannalle ajautunut ryhävalas. Edelleenkin.
Huomiseksi on jo sovittuna ratsastusta ja lenkkeilyä. Lauantaina kuntosaleilua, spinningiä ja crosstraineriakin mahdollisesti, lauantaina salia ja juoksumattoa, maanantaina lisää ratsastusta ja lenkkeilyä, tiistaina salia ja spinningiä, keskiviikkona lepoa, torstaina salia, body combatia ja lenkkeilyä, perjantaina kuntosalia ja juoksumattotreeniä, lauantaina ratsastelua ja lenkkeilyä - sunnuntaina sitten punttia ja crosstraineria.
Treeniä? Kyllä. Paluu vanhoihin - huonoihin - liikuntatottumuksiin? Jep. Yo-kirjoituksiin lukua? Ehdottomasti. Ihanan täysinäinen, kiireinen viikko - eikä minun tarvitse ajatella. Liidän pilvissä taas hetken, kunnes putoan alas ja kovaa.
Tiedän, ettei näin pitäisi turruttaa rikki olevaa sielua. Mutta ainakin se tuo helpotusta edes hetkeksi.
|
|
Missä tuo asenne? :
Kun voimat oudon maan sun veisi mukanaan
mä missä lienenkin niin tulen takaisin
Sun rinnallasi oon, yön pedot kaikotkoon
sillä en sun särkyä anna mä en
Niin katoavaa on voimat ihmisen,
vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa
Mutta en sun särkyä anna mä en
Et ole vahva et, yön varjoon pakenet
mut seuraasi sun jään, en päästä lähtemään
Viel aamu sarastaa, se haamut karkottaa
sillä en sun särkyä anna mä en
Niin katoavaa on voimat ihmisen,
vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa
Mutta en sun särkyä anna mä en